Kävin vihdoin torstaina shoppailemassa lankaa. Tunsin itseni hetken aikaa ikäistäni 30 vuotta vanhemmaksi kun silmät kiiluen pyörin ympäri lankaosastoa ja valitsin puikkorivistä oikean kokoisia sukkapuikkoja. SItten vielä kuolasin aikani talousosastolla kakkuvuokia kunnes havahduin ja siirryin alakerran musiikkiosastolle valitsemaan uusia kuulokkeita ipodiin ja muuta yhtä nuorekasta ;)

Halusin raitalankaa ja valitsin uhrikseni vihreänsävyisen Seitsemän Veljestä Polkka-langan. Arvelin että raidallisella langassa ei virheetkään näkyis niin hyvin, ja muutenkin se näytti vaan tosi kivalta.

Itse työn aloitus tapahtui kuitenkin vasta eilen sunnuntaina kun mulla oli vapaapäivä. Tartuin kutimiin klo 12 päivällä ja laskin ne alas klo 23 illalla, pitäen ainoastaan syömisen ja vessassakäymisen mittaisia taukoja. Tähän jää muuten koukkuun ;)

Alku takkuili aika urakalla. Mä olen neulonut viimeksi ehkä 15 (???) vuotta sitten. Ei mulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten se tapahtuu. Äiti oli tuonut mulle seiskaluokan käsityökirjan, josta oletin olevan apua tälläiselle idiootille. "Luo silmukat ja neulo varsi halutun mittaiseksi" ei kuitenkaan ollut ehkä se kaikkein paras neuvo. Aa: miten? Bee: kuinka monta? Cee: miten?

Niinpä tartuin puhelimeen ja soitin äitille. Äitiiii, miten silmukat luodaan??? Äiti yritti parhaansa mukaan selittää mutta se oli vain puhelimitse himpun verran vaikeaa. Niinpä hyppäsin koneen ääreen ja avasin ystäväni Googlen. "Silmukoiden luominen" -hakusanalla löytyi tämä sivu: http://www.kaspaikka.fi/neulonta-A&O/tekniikka_ja_rakenne/silmukoiden_luomistavat.html ja siitä tuli samantien paras ystäväni ja lisäys suosikkeihin.

Silmukat luotuani aloin tavata sukkaohjetta. Kaksi oikein, kaksi nurjaa. Oikein vielä meni vanhasta muistista, mutta että nurjaa? Myös tähän auttoi em. sivu. Tosin en meinannut millään saada niitä näppärästi tehtyä, vaan jokaisen silmukan kutomiseen kului vähintään 5 minuuttia, niin että toisella kädellä revin silmukkaa langan yli jnejne. Onneks mulla ei ollut yleisöä, koska se näytti todella kaikelta muulta kuin neulomiselta, ja aloin itekin tuskastua. Meinasin jo heittää kutimet nurkkaan ja alkaa harrastaa vaikka riippuliitoa, kun yhtäkkiä oivalsin. Ja sitten alkoikin jo kutimet kilistä ja tulosta syntyä.

Ja käsi krampaten jatkoin aina vaan.

Kunnes varsi oli lopulta saavuttanut täydellisen pituuden ja tuli eteen operaatio kantapää. Mua pelotti jo valmiiks koska olin lukenut erinäisiä pelotteluja kantapään tekemisestä. Mä tavasin kahta eri ohjetta enkä meinannut ymmärtää niistä mitään. Lopulta aloin kutoa, kudoin aikani, kunnes tajusin kämmänneeni ja purin koko paskan. Sitten aloin taas kutoa ja kudoin kantalappua kunnes uni alkoi hiipiä silmään ja tajusin kellon olevan jo vaikka mitä. Niinpä jätin sen haastavamman vaiheen seuraavaan kertaan ja pakkasin siististi kutimeni laatikkooni.

Tässä vaiheessa ollaan nyt, jatkoa seuraa... joskus :)